Onni on rauhassa (Happiness is in peace)
Isossa maailmankuvassa lueskelin erästä teosta, jossa käsiteltiin aihetta, kuinka maailma muuttui ja on muuttunut.
Vuonna 1945 syntyi maailmanjärjestys, jonka opimme tuntemaan nimellä kylmä sota. Napoja oli kaksi, itä ja länsi. Ajatus siitä, että länsi voitti kylmän sodan, sotkettiin kuvittelemaan siitä, että läntiset arvot olisivat voittaneet kylmän sodan. Vuotta 2025 hallitsivat uutiset Donald Trumpista, Ukrainan sodasta ja tapahtumista Lähi-idässä. Taistelu vallasta ja luonnonvaroista käy globaalilla tasolla kuumana. Yhdestä asiasta ei ole pulaa: kriiseistä. Niitä kun on vähän jokapuolella maailmaa.
Miten maailman tulevaisuus muodostuu? Kuinka monta napaa maailmassa onkaan, joiden ymärille kietoudutaan. Mikä on suuryritysten, terrorijärjestöjen tai muiden ei-valtiollisten toimijoiden valta tulevaisuudessa – etenkin jos niillä on käsissään viimeisintä aseteknologiaa? Uusin sotateknologia ja esim. drooniparvit ovat sodankäynnin tätä päivää ja tulevaisuutta. Teknologian ylivoima kietoutuu taloudelliseen ylivoimaan.
Kotimaassamme olemme saaneet elää rauhassa. Uhkakuvia kuitenkin leijuu ilmassa. Sota Ukrainassa on vaikuttanut merkittävästi koko Eurooppaan ja Suomeen. Resursseja puolustukseen panostetaan yhä enemmän.
Mitä aiheita vuoden 2025 aikana julkisuudessa on ollut esillä. Mediaa on hallinnut vuoden 2025 aikana etenkin maamme sotepalvelut. Terveyskeskuksia suljetaan, palvelut siirtyvät etäämmäksi, digipalvelut, kotihoito, jne. Lähes kaikki hyvinvointialueet kamppailevat rahojensa puitteissa lakisääteisten palveluiden turvaamisessa. Pakko katsoa taaksepäin, miten tähän on tultu.
Sotepalvelut olivat vielä ennen 2009 kunnilla. Sitten tuli Paraslain mukainen velvoite. Meillä se merkitsi liittymistä kuntayhtymä Selänteeseen. Sitten vuoden 2023 alusta lukien Pohde. Nyt sitten on noussut keskusteluun hyvinvointialueiden määrän vähentäminen. Muutosta, muutoksen jälkeen, ja rahaa kuluu. Tulee mieleeni, eikö voitaisi vaan pysähtyä, ja kehittää olemassa olevaa, eikä olla alituisessa liikkeessä. Äkkinäisillä liikkeillä muutokset senkun jatkuvat.
Vuotta on hallinnut myös yhä lisääntyvä ja kärjistyvä somekirjoittelu. Se, jos mikä saa aikaan vihaa, sekasortoa, vastakkainasettelua ym. Mietin, mitä jos somea ei olisikaan? Uskallan väittää, että olisi paljon rauhallisempaa itse kullakin. Itseäni kohtaan olen saanut lukea vaikka minkälaisia nimettömiä kirjoituksia, joissa on toivottu minun palavan helvetissä, toivottu kuolevan tuskissa…Nämä ovat suorastaan vihapuhetta! Vai onko tarkoituksena ollut minun vaientaminen? Eihän ne hyvältä tunnu, mutta kun olen toiminut omantuntoni mukaisesti, ne kyllä kestän. Toivoisin, että jokainen laskee kolmeen, niinkuin sanonta kuuluu, ennenkuin lähtee naputtelemaan pahansuopaista tekstiä.
Mutta täytyyhän vuodesta löytää hyvääkin, eikö? Olemme saaneet elää maassa, jossa emme ole sodan jaloissa. Se on arvokas asia. Ehkä juuri tämä on, ainakin omalla kohdallani, pannut katsomaan elämää hieman toisin silmin. Mikä/mitkä asiat tosiasiassa riittävät ihan hyvään elämään.
”Onni on rauhassa” (Happiness is in peace) on islantilaisen liikkeen dokumenttisarjan nimi. Siinä viitataan ajatukseen, että onnellisuus ei löydy jatkuvasta kiireestä tai ulkoisesta menestyksestä, vaan sisäisestä rauhasta, tasapainosta ja siitä, että elämässä on toivoa, rakkautta ja jotain merkityksellistä tehtävää, pysähtymistä ja yhteisöllisyyden merkitystä. Voi, kumpa tämä ajatusmaailma olisi fokuksena koko maailmassa. Elämä on kuin matto, kudomme elämän lankoja (intialainen viisaus).
Oman sukuni jatkuminen vuoden 2024 lopulla Hämeenlinnassa, on iloinen asia. Neiti täytti nyt marraskuussa yhden vuoden. Lapset tuovat iloa ja valoa eläämäämme. Iloitkaamme pikkuisista. Toivotaan heille jokaiselle ihanaa elämää ihanassa Suomessa.
Toivon sitä, että jokainen voisi kuulua johonkin. Johonkin, jossa hän tuntee olevansa hyväksytty, rakastettu. Muistetaan kukin omalta osaltamme, voimiemme mukaan auttaa apua tarvitsevaa.
Jokaiselle toivon terveyttä, uusia ystäviä, arvostaisimme sitä, mitä meillä on. Asiat voisivat olla huonomminkin, jos yhteiskunnassamme olisi sekasortoa.
Kiitän lukijoitani vuosien varrelta. Ensimmäisen blogini julkaisin 26.12.2011, eli 14 vuotta sitten. Innostuin tätä kirjoittaessani lueskelemaan niitä… kaikkeen sitä aika on riittänytkin!
Monet asiat ovat 14 vuoden aikana muuttuneet. Mutta teksteissäni, monissakin olen nostanut esille kotimaisen ruoan tärkeyden. Tänä päivänä tärkeää on varmistaa myös lääkkeiden saatavuus kaikissa tilanteissa.
Oikein mukavaa, lämpöistä ja turvallista Joulun aikaa kaikille, tasapuolisesti!
Hyvää ja antoisaa vuotta 2026.
Pyhäjärvi 17.12.2025
Raija Leppäharju
