Ajankohtaista ja huolestuttavaa

Tervehdys pitkästä aikaa!

Elämme yhä syvenevän laman alla. On kasvava työttömyys, epävakaus koko maailmassa ja mikä pahinta, sodan uhka. Syystäkin huolestuneisuus lisääntyy. Tiedotusvälineet päivästä toiseen suoltavat pääasiassa negatiivisuutta. Tieto tuo tuskaa, ainakin jos asioita ryhtyy pohtimaan syvällisemmin. Nyt tässä ja näissä muissakin kirjoituksessani tuon niistä joitakin esille. Pyydän lukijoiltani kärsivällisyyttä, mutta myös sitä, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia.

Sote -uudistuksesta

Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Käytännössä tätä tehtävää hoitaa valtio ja kunnat yhteistyönä. Kuntien taloudessa em. tehtävät merkitsevät reilusti yli puolta kaikista menoista, ja tämä osuus on kasvamassa. Uusi järjestelmä merkitsee sitä, että sote-palvelut siirrettäisiin kuntien toimivallasta suuriin sote-alueisiin. Nämä suuret sote-alueet toimisivat järjestäjinä ja kunnat maksaisivat.

 Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet heikentyisivät, koska sote-alueen hallinto siirtyisi etäämmäksi. Pienistä kunnista yhden tai kahden edustajan ääni ei juuri kuulu. Mietin mitä merkitystä olisi perustuslain 14 §:llä, jonka mukaan ”Julkisen vallan tehtävä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.” Saatikka perustuslain 122 §:llä kunnan asukkaiden itsehallinnosta.

Kuulee sanottavan, että elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, onkohan näin?  Pitenevät ruokajonot, lisääntyvä työttömyys, etenkin nuorten, ikääntyvän väestön tuomat haasteet (mm. yksinäisyys) lapsiperheiden ahdinko jne. ovat tätä päivää. Päättäjät loihtovat näitä termejä alati. Mutta mitään ei tapahdu. Muutoksesta puhutaan huolestuneena, mutta silti ollaan rakentamassa suuria sote-alueita.  Sosiaalitoimi on lähipalvelua, yksilöllistä tukea ja neuvontaa, mikä vaatii paikallistuntemusta. Terveyskeskuksia, lääkäriasemia ja aluesairaaloita lakkautettaisiin, tätä keskittämistä perustellaan säästöillä. Tilastoihin tai kokemuksiin perustuvaa tietoa taloudellisista säästöistä ei ole. Kärsijät ja maksajat ovat, ikävä kyllä, juuri heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset. Ei, näin ei pitäisi olla, eikös yhteiskunnan pitäisi olla juuri heikompiosaisten puolella!
Kaikille kuuluu ihmisarvoinen elämä. Sotiemme jälkeen maamme hyvinvointi rakennettiin työllä, emmekö nyt osaa sitä arvostaa, emmekö nyt kaikessa viisaudessamme osaa sitä vaalia?

Yrittäjyyden näkökulmasta katsottuna on vaarana, että koko sosiaali- ja terveydenhuolto on julkisyhteisöillä monopolina. Jokainen ymmärtänee, miten hinnoittelu sitten tapahtuu? Palveluseteleiden käyttömahdollisuus on tulevassa säädännössä oltava pakollisena. Kansalaisten tulee saada itse päättää, mistä hakee apua hammashoitoon, jne.

 

31.8.2014

Raija Leppäharju