sunnuntai 31. elokuuta 2014

Talouskasvusta


 

TALOUSKASVUSTA

Talouskasvuun asetetaan yleensä tavoitteita. Viimeisin ennuste taitaa olla jopa negatiivinen. Merkittävä uhkakuva on Ukrainan kriisi siihen liittyvine pakotteineen. Pakotteet kolahtavat erittäin pahaan ajankohtaan, ne hidastavat kasvua merkittävästi. Suurin merkitys on pakotteiden epäsuorilla vaikutuksilla, ennen kaikkea elintarviketeollisuus kärsii, samoin kuljetusala.

Paikkakuntamme maidontuottaja kertoi, että maidon tuottajahintaa on alennettu 4 sentillä/l. Maito- ja lihatuotantotilat ovat tällä hetkellä hirttonarussa, Eu-tuet ovat alentuneet. Ei käy kateeksi nuoria maatalousyrittäjiä. Valtion tulisi nyt kiireesti antaa kansallisia tukia tuottajille, samoin kuin muiden alojen tukemiseen. Tämä tilanne ei nimittäin ole kenenkään edun mukaista. Mihin olemme menossa? Uhkaako meitä vielä nälänhätä? Meillä ei ole varaa menettää kotimaista maataloutta. Maito ja liha maistuvat, ainakin meidän perheessä.
Synnyin taloon, jossa elanto tuli viiden lehmän navetasta, kotona oli aina jyviä laarissa. Isäni sanoikin, että viiden vuoden jyvät pitää olla hinkalossa, kaiken varalta. Entä nyt, kun koko maassa, saatikka ylistetyssä Eu:ssa ei juurikaan ole viljavarantoja. Esitän, että Pyhäjärvelle ryhdytään rakentamaan viljasiiloa ja myllyä, varmistaisimme oman leipämme.  Miksei myös teurastamo lihatiloja varten? Tälle ajatukselle saa toki nauraa, mutta olisin valmis satsaamaan yhteisiä varoja tämän kaltaiseen. Vertailuna nakkaan Laguna yhtiön, sen suhteen odottaisin ensin kansallista ja Eurooppalaista rahaa estradille.

Huomattava osa ihmisistä tekee työtä nimenomaan kasvun eteen: he tuottavat tavaroita ja palveluita, joilla tuotanto ja kulutus saadaan yhtä suuremmaksi. Toisaalta juuri nämä tavarat vähentävät ihmistyön tarvetta tuotannossa, joten kasvun työllisyysvaikutus ei ole yksiselitteinen edes tavanomaisen taloustieteen näkökulmasta. Kun taloudellisen kasvun mahdollisuudet ovat tulleet loppumetreille, seurauksena on sekaannus, yksi niistä on valitettavasti sota.
Sota on kokonaisuutta ajatellen aina suuri onnettomuus. Miksi siitä huolimatta jotkut aloittavat sotia? Yksi tärkeä syy on rikkauksien uudelleen jako: tuhoilta säästyneet voimavarat keskittyvät voittajavaltiolle ja sen sotatoimia johtaneelle eliitille. Tapahtuu uusjako. Olemmeko sillä tiellä?

Tässä kohtaa joutuu miettimään, mitkä asiat lopulta ovat ihmiskunnalle tärkeitä. Arvelen, että terveys, ruoka, rakkaus, perhe, toisten huomioiminen, koti, turvallisuus, ihmissuhteet, työ, vapaa-aika, sopivasti sekoitettuna. Talouskasvuprosentit,  no ne ovat lukuja.

31.8.2014

Raija Leppäharju

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti