Luettua Valtuutetun käsikirjasta
Nyt meneillään olevan valtuustokauden alussa saimme
kirjan. Kirjan nimi on Valtuutetun
käsikirja 2013-2016. Ajan
kulukseni ja muistutuksekseni lukaisin sieltä kohtia uudelleen. Kirjoitan nyt
niistä muutamia, samalla myös kommentoimalla omilla näkemyksilläni.
1. Kirjassa
otsakkeella ”Hyvä kunnanvaltuutettu ei
saisi olla hiljaisesti mukautuva myötäilijä”, todetaan seuraavaa:
”Valtuutetun
tulisi olla itsenäisesti ajatteleva, kunta-asioihin perehtynyt ja koko kunnan
etua ajava henkilö. Hänen tulee pitää yhteyttä äänestäjiinsä sekä ajaa
määrätietoisesti näiden etuja. Kärkeen kohoava ominaisuus ”itsenäisesti
ajatteleva” näkee valtuutetun tietyssä määrin riippumattomana toimijana.
Kyseenalaistava idealinko ja epäilijä on kaivatumpi kuin muiden menoon
hiljaisesti mukautuva myötäilijä. Kuvaus ”ajaa kunnan kokonaisetua ääniä
kalastelematta” viittaa henkilöön, joka on uskollinen asioille, joiden näkee
edistävän kunnan kokonaisetua. Tällainen päättäjä koetaan pohjimmiltaan
uskottavammaksi kuin mielipidettä usein vaihtava ja kansalaismielipiteen
perässä juokseva tuuliviiri. Kuntalaisten mielestä valtuutetun olisi hyvä olla
aloitteellinen ja esiintymiskykyinen. Hyvällä valtuutetulla tulisi olla laajat
suhdeverkostot. Se, että valtuutetulla on oikea puoluetausta, ei ole
välttämätön ehto ainakaan valinnan näkökulmasta.”
Edellä oleva teksti on siis suora lainaus Valtuutetun
käsikirjasta.
Olenko/olemmeko me Pyhäjärviset valtuutetut edellä
kuvatun kaltaisia? Muiden puolesta en voi ottaa kantaa, itsestäni voin.
Minua on arvosteltu siitä, että käytän valtuustossa
runsaasti puheenvuoroja. Kuitenkin kun nyt kirjakin opastaa, että pitäisi olla
itsenäisesti ajatteleva, riippumaton, kyseenalaistava ja jopa epäilijä, joten
häpeä yhtään niitä näkemyksiäni, joita olen valtuustossa tuonut esille.
Kuntalaiset voivat arvioida, olenko tuuliviirinä mielipiteitäni vaihtava,
aloitteellinen vaiko aloitteeton jne. Varmaan tuttua on, että olen ”haastanut”
kaikkia tuomaan mielipiteitään esille. Mitä etua tästä olisi? Moniakin. Paitsi
edellä mainitut, myös se, että yhteisen keskustelun jälkeen voisi löytyä vielä
parempi, yhteinen päätös. Vähentäisi varmaan esim. valituksia.
2. Kirjassa otsakkeella: Luottamuksen
rakentaminen todetaan seuraavaa:
”Hyvät
henkilösuhteet ja keskinäinen luottamus ovat hyvän ja sujuvan yhteistyön
perusedellytyksiä sekä luottamushenkilöiden että virkamiesten kesken. Ne eivät
synnyt itsestään. Tutustuminen, aito kuuntelu ja avoin keskustelu ovat
keskinäisen luottamuksen rakennuspalikoita. On helpompaan keskustella ja ottaa
yhteyttä eri henkilöihin, kun on ensin tultu tutuiksi ja opittu keskustelun,
alkuvaiheen seminaarien ja vapaamuotoisten tapaamisten avulla tuntemaan
yhteistyökumppaneita. Erilaisten näkemysten kunnioitus ja ymmärtäminen syntyvät
henkilösuhteiden ja keskustelun kautta. On tärkeää saada syntymään yhteinen
kulttuuri myös luottamushenkilötasolle. Yhteisen kulttuurin ja pelisääntöjen
avulla toiminnasta tulee ennakoitavaa.”
Edellä oleva teksti on myös lainaus Valtuutetun
käsikirjasta
Miten meillä? Onko meillä edellä kuvattuja
rakennuspalikoita? Valitettavasti joutuu toteamaa, että, jos palikoita on, ne
on eri perustuksella. Onko kivijalka samasta aineesta, en osaa sanoa, mutta
rakentaminen tapahtuu erilaisilla materiaaleilla. Mitä pitäisi tehdä. Olen
aikaisemmissa blogeissa esittänyt, että valtuutettujen olisi hyvä kokoontua
yhteen, vapaamuotoiseen ja ennen kaikkea avoimeen keskusteluun. Lehtien
palstoilla, ala-arvoisilla kirjoituksilla, rakennuksen harjaan nostoa ei voine
pitää. Olen varma, että yhteisten tilaisuuksien jälkeen erilaisten näkemysten kunnioitus
ja ymmärtäminen saa orastavan alun. Meillä on tällä hetkellä todellinen kriisi,
kotikutoinen poliittinen kriisi. Tämä meidän on tunnustettava. Pyhäjärvi, oma
kotikuntamme on kaaottisessa tilassa. Kunnan kehittäminen on pysähtynyt
totaalisesti! Kun tilanne on näin mietin, olenko/olemmeko oikealla tiellä?
Lopuksi:
Rakennuspalikoiden löytämisen lisäksi, kuntalaisten
osallistumisen lisääminen päätösten valmistelussa on tärkeää. Osallisuuden
kokeminen eli se, että ihmisillä on tunne vaikutusmahdollisuudesta,
hyväksynnästä ja arvostuksesta omassa kunnassa, on entistä tärkeämpi
menestystekijä. Kunta ei ole vain kakun jakaja, vaan leipuri.
Pyhäjärvi 24.7.2015
Raija Leppäharju
kaupunginvaltuutettu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti