VALTUUTETUN KÄSIKIRJASTA

Luettua Valtuutetun käsikirjasta

 

Nyt meneillään olevan valtuustokauden alussa saimme kirjan. Kirjan nimi on Valtuutetun käsikirja 2013-2016. Ajan kulukseni ja muistutuksekseni lukaisin sieltä kohtia uudelleen. Kirjoitan nyt niistä muutamia, samalla myös kommentoimalla omilla näkemyksilläni.

1.      Kirjassa otsakkeella ”Hyvä kunnanvaltuutettu ei saisi olla hiljaisesti mukautuva myötäilijä”, todetaan seuraavaa:

”Valtuutetun tulisi olla itsenäisesti ajatteleva, kunta-asioihin perehtynyt ja koko kunnan etua ajava henkilö. Hänen tulee pitää yhteyttä äänestäjiinsä sekä ajaa määrätietoisesti näiden etuja. Kärkeen kohoava ominaisuus ”itsenäisesti ajatteleva” näkee valtuutetun tietyssä määrin riippumattomana toimijana. Kyseenalaistava idealinko ja epäilijä on kaivatumpi kuin muiden menoon hiljaisesti mukautuva myötäilijä. Kuvaus ”ajaa kunnan kokonaisetua ääniä kalastelematta” viittaa henkilöön, joka on uskollinen asioille, joiden näkee edistävän kunnan kokonaisetua. Tällainen päättäjä koetaan pohjimmiltaan uskottavammaksi kuin mielipidettä usein vaihtava ja kansalaismielipiteen perässä juokseva tuuliviiri. Kuntalaisten mielestä valtuutetun olisi hyvä olla aloitteellinen ja esiintymiskykyinen. Hyvällä valtuutetulla tulisi olla laajat suhdeverkostot. Se, että valtuutetulla on oikea puoluetausta, ei ole välttämätön ehto ainakaan valinnan näkökulmasta.”

Edellä oleva teksti on siis suora lainaus Valtuutetun käsikirjasta.

Olenko/olemmeko me Pyhäjärviset valtuutetut edellä kuvatun kaltaisia? Muiden puolesta en voi ottaa kantaa, itsestäni voin.

Minua on arvosteltu siitä, että käytän valtuustossa runsaasti puheenvuoroja. Kuitenkin kun nyt kirjakin opastaa, että pitäisi olla itsenäisesti ajatteleva, riippumaton, kyseenalaistava ja jopa epäilijä, joten häpeä yhtään niitä näkemyksiäni, joita olen valtuustossa tuonut esille. Kuntalaiset voivat arvioida, olenko tuuliviirinä mielipiteitäni vaihtava, aloitteellinen vaiko aloitteeton jne.  Varmaan tuttua on, että olen ”haastanut” kaikkia tuomaan mielipiteitään esille. Mitä etua tästä olisi? Moniakin. Paitsi edellä mainitut, myös se, että yhteisen keskustelun jälkeen voisi löytyä vielä parempi, yhteinen päätös. Vähentäisi varmaan esim. valituksia.

2.      Kirjassa otsakkeella: Luottamuksen rakentaminen todetaan seuraavaa:

”Hyvät henkilösuhteet ja keskinäinen luottamus ovat hyvän ja sujuvan yhteistyön perusedellytyksiä sekä luottamushenkilöiden että virkamiesten kesken. Ne eivät synnyt itsestään. Tutustuminen, aito kuuntelu ja avoin keskustelu ovat keskinäisen luottamuksen rakennuspalikoita. On helpompaan keskustella ja ottaa yhteyttä eri henkilöihin, kun on ensin tultu tutuiksi ja opittu keskustelun, alkuvaiheen seminaarien ja vapaamuotoisten tapaamisten avulla tuntemaan yhteistyökumppaneita. Erilaisten näkemysten kunnioitus ja ymmärtäminen syntyvät henkilösuhteiden ja keskustelun kautta. On tärkeää saada syntymään yhteinen kulttuuri myös luottamushenkilötasolle. Yhteisen kulttuurin ja pelisääntöjen avulla toiminnasta tulee ennakoitavaa.”

Edellä oleva teksti on myös lainaus Valtuutetun käsikirjasta

Miten meillä? Onko meillä edellä kuvattuja rakennuspalikoita? Valitettavasti joutuu toteamaa, että, jos palikoita on, ne on eri perustuksella. Onko kivijalka samasta aineesta, en osaa sanoa, mutta rakentaminen tapahtuu erilaisilla materiaaleilla. Mitä pitäisi tehdä. Olen aikaisemmissa blogeissa esittänyt, että valtuutettujen olisi hyvä kokoontua yhteen, vapaamuotoiseen ja ennen kaikkea avoimeen keskusteluun. Lehtien palstoilla, ala-arvoisilla kirjoituksilla, rakennuksen harjaan nostoa ei voine pitää. Olen varma, että yhteisten tilaisuuksien jälkeen erilaisten näkemysten kunnioitus ja ymmärtäminen saa orastavan alun. Meillä on tällä hetkellä todellinen kriisi, kotikutoinen poliittinen kriisi. Tämä meidän on tunnustettava. Pyhäjärvi, oma kotikuntamme on kaaottisessa tilassa. Kunnan kehittäminen on pysähtynyt totaalisesti! Kun tilanne on näin mietin, olenko/olemmeko oikealla tiellä?

Lopuksi:

Rakennuspalikoiden löytämisen lisäksi, kuntalaisten osallistumisen lisääminen päätösten valmistelussa on tärkeää. Osallisuuden kokeminen eli se, että ihmisillä on tunne vaikutusmahdollisuudesta, hyväksynnästä ja arvostuksesta omassa kunnassa, on entistä tärkeämpi menestystekijä. Kunta ei ole vain kakun jakaja, vaan leipuri.

Pyhäjärvi 24.7.2015

Raija Leppäharju

kaupunginvaltuutettu