Vuosi vaihtui, jälleen kerran. Minulle se merkitsi uuden vuosikymmenen alkua ikämittarissa. On valettu tinoja, joiden moninaisista "pitsiröyhelö" kasoista ennustettu tulevaa vuotta ja tapahtumia tinavalajan elämässä. No näillä vuosiluvuilla ei enää tule tinoja sulatettua. Onko lapsen usko kadonnut, vai onko niin, että realistisuus on vallannut mielen. Molemmat tärkeitä!
Urheilun saralta odotetaan olympialaisia ja Suomelle mitaleita. Toivotaan, että urheilijat voivat ottaa mittaa toisistaan hyvissä olosuhteissa rehdisti ja turvallisesti.
Yhteiskunnallisissa ympyröissä olemme muutosten edessä. Muutoksen, jonka vaikutuksista ollaan montaa eri mieltä. Ettei vain olis muutosta muutoksen vuoksi.
Kuntarakennelaki tuli voimaan 1.7.2013. Keskeisin lakiin lisätty kohta on 1a luku. Siinä on kunnille säädetty velvollisuus osallistua kuntaliitosselvitykseen. Valtioneuvoston toimivaltaa lisätään perustuslain asettamien reunaehtojen mukaisesti. Valtioneuvoston toimivallan lisääminen rajoitetaan kuitenkin valtioneuvoston kannanoton mukaan reunaehtojen lisäksi alueen asukkaiden enemmistön tahtotilaan sitomisella.
Sote-uudistus osana kuntauudistusta puukkaa myös päälle. Sote-uudistuksen tarkoituksena on yhdistää sosiaali- ja terveydenhuolto sekä perus- ja erikoistason palvelut.
Uudistuksen toteuttamiseksi on valmistelurymän laatima esitys järjestämislaiksi annettu Huoviselle 19.12.2013. Kuntien tulee antaa lausunto järjestämislaista 13.3.2014 mennessä. Kun otetaan huomioon joulunaika, niin käytännössä meillä on vajaa kaksi kuukautta ottaa kantaa Sote järjestämislaista. Minulle tulee siis kiire tutustua asiaan. Vaihtoehtoisia toimintamalleja ja -tapoja kun löytyy. Hoiteleeko homman julkishallinto, yksityinen, vai molemmat yhdessä, onko isäntäkuntamalli, kuntayhtymämalli jne. Toivon, että päättäjillä riittää aikaa tutustua asiaan, jotta emme tekisi päätöksiämme sen perusteella, mitä meille "syötetään". Vaan vasta tarkan tiedon perusteella.
Että näin: muutoksia.
Kuntaliitosten osalta vastustan pakkoliitoksia. Pakko sananakin tulis poistaa. Pakko johtaa vastarintaan, josta on aina omat negatiiviset seuraamukset, ainakin jollain aikajanalla. Eiköhän olisi parasta antaa liitosten tapahtua vapaaehtoisesti. Kun meidän sukupolvi on maan povessa, asia ratkeaa helposti. Tarkoitan sitä, että nuorempi sukupolvi on työn perässä joutunut seilaamaan ympäri Suomea; ei heille enää merkitse kotikunta tai kotiseutu sitä, mitä meidän ikäluokille. Veikkaan, että 10-15 vuoden päästä homma toimii siten, että Suomessa on 3 hallintoaluetta. Eteläinen-, keski- ja pohjoinen Suomi.
Paitsi, että kun katson tätä "maailman menoa", tunnustan itseni siihen joukkoon, joka näkee tulevaisuuden valitettavasti synkkänä. Markkinatalous on tullut tiensä päähän. Ihmiskuntaan on tultava uusi tie. Taloudellisen kasvun tavoittelun sijaan tulee henkisen kasvun tavoittelu. Henkisen kasvun tavoittelu luo turvallisuutta ja tasapuolisuutta sekä inhimillisyyttä. Henkinen kasvu tarvitsee myös taloudellista asennetta. Järjestys vain muuttuu.
Sote-uudistuksessa näkisin samoin. Niin kauan kuin maaseudulla on elämää, tulee lapsiperheille, iäkkäille ja työttömille varmistaa lähipalvelut.
Kuntamme kehittämisessä on haasteita. Toivon, että tulevaisuusstrategia olisi ohjenuorana kaikessa toiminnassa. Meidän on kaikkien ryhdyttävä puhaltamaan yhteen hiileen. Klikkiytymät halki, poikki ja pinoon! Pitäisi katsoa etupeiliin enempi, kuin tasapeliin. Avoimuus ja laillisuus päätöksissä tärkeää valitusten vähentämiseksi.
Väestömäärään vaikuttaa eniten syntyvyyden ja kuolleisuuden suhde. Yhtenä mahdollisuutena Muuttotappion kääntämisessä voitoksi olisi kehittää palveluja, jotka suosivat talouksia, jotka ovat kiinnostuneita etätyöstä ja down shiftingistä, eli kohtuullistamisesta ja muuten vaan maalle muuttamisesta. Kohtuullistamisesta ei ole tarpeeksi vielä puhuttu. Olen joskus esittänytkin: Miksei meidän sallita tyytyä vähempään. Yksi henkisen kasvun mittari parhaimmillaan. Katto pään päällä, ruoka, perhe (mieluiten kolme polvea) ja työtä sopivasti, yhteisöllisyyttä! Meiltä päättäjiltä vaaditaan paljon. Tulee olla aikaa perehtyä päätettävissä oleviin asioihin.
Hätiköinti ei ole hyväksi. Yhteisiä, kaikkien valtuutettujen välisiä keskusteluita pitäisi lisätä. Jokaisen mielipidettä on kunnioitettava. En ymmärrä eri puolueiden ryhmäkeskusteluja. Kaikki valtuutetut saman pöydän ympärille säännöllisin väliajoin.
Hyvää tätä vuotta kaikille!
