Erään valituksen eri vaiheet

YKSI ASIA KUNTAPOLITIIKASTA

Hallituksen esityslistalla 28.8.2014 asian nro 5  kohdalla on jälleen käsitelty  Hankilan asiaa. Koska asia koskee myös minua, haluan tuoda esille näkemykseni asiasta. Pidän myös tarkkaa päiväkirjaa asioiden käsittelyvaiheista, tuon ne nyt luettavaksenne. Kaikki löytyy pöytäkirjoista, joten pyydän lukijoitani perehtymään myös niihin.

 Esittelytekstissä kohta 2 numeroituna on: ”että sopimuksen 31.7.2013 allekirjoittaminen ilman erillistä hallituksen käsittelyä on ollut perusteltua sen vuoksi, että sopimuksen sisältö on hyväksytty jo korvausvaatimuksen käsittelyn yhteydessä kaupunginhallituksessa 26.7.2013 § 418.”

JOS joku tuosta pykälästä (418) löytää tekstin, jossa sopimuksen sisältö on hyväksytty, pyydän siitä minulle ilmoittamaan tai minun pitää mennä silmälääkäriin?

ERI VAIHEET HANKILA-ASIASSA:

1.      Hankilat jättäneet 30.5.2013 ”Vahingonkorvaus- ja toimenpidevaatimuksen:

-      laittomasta erottamisesta luottamustehtävästä

-      tietosuojan rikkomisesta

-      perusteettomista rikosilmoituksista

-      asianajokustannuksista

-     toimenpidevaatimukset

2.      Hallitus käsitellyt 22.7.2013 § 418

Päätös: Kaupunginhallitus päättää ilmoittaa Pyhäjärven kaupungin suorittavan vahingonkorvaukset esitetyn laskun mukaan vähennettynä vaadituilla päiväraha- ja matkakorvausvaatimuksilla Jokilaaksojen pelastuslaitoksen johtokunnan ja Nivala-Haapajärven seutukuntavaltuuston ja hallituksen kokouksista yhteensä 7.935,44 eurolla korvaussumman ollessa näin 16.468,06 euroa.

Samalla hallitus päättänyt vaatia kuntalain 40 §:n perusteella asianomaisilta selityksen 10.8.2013 klo 16.00 mennessä kaupunginhallituksen tietoon saatetun epäilyn johdosta mahdollisiin toimenpiteisiin ryhtymiseksi.

3.      Pyhäjärven kaupunginhallitukselta vaatimus selityksestä päiväyksellä 2.8.2013.

4.      Oikaisuvaatimus hallitukselle 7.8.2013 pykälästä 418

Tekijät: Raija Leppäharju, Pekka Päivärinta, Tyyne Tuikkka, Jorma

Leskinen ja Laimi Shemeikka.

Laimi Shemeikka ja Raija Leppäharju lähettivät kaupunginhallitukselle lisäselvityspyynnön hallituksen kokoukseen 12.8.2013, jossa perätään, koska sopimusta ei oltu käsitelty hallituksessa, kuka kantaa vastuun sopimuksessa olevista kohdista.

5.      Hallitus 12.8.2013 § 438 Tiedoksisaatot:

Päätökseen lisätty: ”Katja Erkkilä esitti, että kaupunginhallituksen 22.7.2013 § 418 päätöksen mukaista korvausta ei maksettaisi Anitra ja Heikki Hankilalle ennen kuin asiasta tehty oikaisuvaatimus on käsitelty. Kauko Tikkanen ja Tyyne Tuikka kannattivat Katja Erkkilän tekemää esitystä. Asiasta neuvoteltaisiin Anitra ja Heikki Hankilan kanssa. Kaupunginhallitus päätti neuvotella asiasta maksuunpanon osalta Anitra ja Heikki Hankilan kanssa. Kaupunginhallitus käsittelee asiaa 19.8.2013, mikäli asiasta saadaan lisätietoa.”

6.      Hallitus 19.8.2013 § 456

Esittelytekstissä mm. maininta, että asia jätetään pöydälle, jotta 23.8.2013 mennessä pyydetyt lausunnot ehtivät käsittelyyn.

Päätös: Asia jätetään pöydälle lisävalmistelua varten

7.      Hallitus 2.9.2013 § 481

”Kaupunginhallituksen pyytämät selvitykset asianomaisilta ovat saapuneet jatkettuun määräaikaan 23.8.2013 mennessä. Selvitykset esitellään kokouksessa. Edellisessä kokouksessa päätettyä lausuntoa lakiasiantuntijoilta ei ole saatu esityslistan valmistumiseen mennessä. Lausunto esitellään kokouksessa, mikäli se on käytettävissä.”

Päätös: vt. kaupunginjohtaja veti asian pois esittelystä.

8.      Hallitus 21.10.2013 § 570

Päätös: Kaupunginhallitus päättää hylätä oikaisuvaatimuksen kaikilta osiltaan ja päättää panna täytäntöön kaupunginhallituksen päätöksen 22.7.2013 § 418 ja sen perusteella asiasta 31.7.2013 allekirjoitetun sopimuksen. Kaupunginhallitus päättää ottaa käsittelyyn asianosaisilta saadut selitykset ja mahdolliset toimenpiteet niiden perusteella kokouksessaan 2.12.2013.

9.      Kunnallisvalitus Oulun ho:een. Tekijät Pekka Päivärinta, Raija Leppäharju, Laimi Shemeikka ja Tyyne Tuikka,  päiväys 27.11.2013

10.  Hallitus 30.12.2013 §:ssä hallitus käsitellyt Raimo Parkkisen oikaisuvaatimusta, jolla hän on vaatinut Hankiloiden asiassa hallituksen 21.10.2013 tekemän päätöksen hylkäämistä.

Päätös:Kaupunginhallitus päättää jättää prosessiedellytysten puuttumisen vuoksi oikaisuvaatimuksen tutkimatta.

11.  Hallitus 31.12.2013 § 719 Pyhäjärven kaupungin lausunto Oulun ho:lle Päivärinnan, Shemeikan, Leppäharjun ja Tuika tekemästä kunnallisvalituksesta.

12.   Täydennys kunnallisvalitukseen, tekijät Raija Leppäharju, Tyyne Tuikka, Pekka Päivärinta ja Laimi Shemeikka.

Lähetetty Oulun ho:een 22.1.2014

13.  Oulun hallinto-oikeus pyytänyt 17.2.2014 vastaselitystä

Pyhäjärven kaupunginhallituksen lausuntoon (31.12.2013).

14.  Vastaselitys, antajina Leppäharju, Tuikka, Päivärinta ja Shemeikka 27.2.2014

Arvoisat lukijani,  jos tänne asti jaksoitte lukea, onnittelen. Kuten huomaatte, Hankilan asiassa on ollut monta vaihetta.

Hallitus on VELVOLLINEN selvittämään valtuutetun kotipaikkaan liittyvän asian, jos sellainen on tullut tietoon, tämä käy ilmi myös hallinto-oikeuden päätöksessä, jolla se hylkäsi Hankilan/Pappilan tekemän valituksen siitä, että Hankila menetti vaalikelpoisuuden. Päätöksen asiassa teki Hyvinkään maistraatti ja Pyhäjärven KAUPUNGINVALTUUSTO yksimielisesti valitsi Hankilan tilalle edustajat.

                                            Perehtymällä tarkkaan eri vaiheisiin, voi tosiaan huomata, että asiaa on

                                            reposteltu mitä erilaisilla tavoilla.

Toivoisi, että keskeiset päättäjät käyttäisivät voimavaransa tärkeimpiin asioihin. Mutta, ilmeisesti tässäkin jollakin/joillakin on jotain intressiä?

Kunnioittaen yhteiseksi parhaaksi

31.8.2014

Raija Leppäharju

Talouskasvusta

 

TALOUSKASVUSTA

Talouskasvuun asetetaan yleensä tavoitteita. Viimeisin ennuste taitaa olla jopa negatiivinen. Merkittävä uhkakuva on Ukrainan kriisi siihen liittyvine pakotteineen. Pakotteet kolahtavat erittäin pahaan ajankohtaan, ne hidastavat kasvua merkittävästi. Suurin merkitys on pakotteiden epäsuorilla vaikutuksilla, ennen kaikkea elintarviketeollisuus kärsii, samoin kuljetusala.

Paikkakuntamme maidontuottaja kertoi, että maidon tuottajahintaa on alennettu 4 sentillä/l. Maito- ja lihatuotantotilat ovat tällä hetkellä hirttonarussa, Eu-tuet ovat alentuneet. Ei käy kateeksi nuoria maatalousyrittäjiä. Valtion tulisi nyt kiireesti antaa kansallisia tukia tuottajille, samoin kuin muiden alojen tukemiseen. Tämä tilanne ei nimittäin ole kenenkään edun mukaista. Mihin olemme menossa? Uhkaako meitä vielä nälänhätä? Meillä ei ole varaa menettää kotimaista maataloutta. Maito ja liha maistuvat, ainakin meidän perheessä.

Synnyin taloon, jossa elanto tuli viiden lehmän navetasta, kotona oli aina jyviä laarissa. Isäni sanoikin, että viiden vuoden jyvät pitää olla hinkalossa, kaiken varalta. Entä nyt, kun koko maassa, saatikka ylistetyssä Eu:ssa ei juurikaan ole viljavarantoja. Esitän, että Pyhäjärvelle ryhdytään rakentamaan viljasiiloa ja myllyä, varmistaisimme oman leipämme.  Miksei myös teurastamo lihatiloja varten? Tälle ajatukselle saa toki nauraa, mutta olisin valmis satsaamaan yhteisiä varoja tämän kaltaiseen. Vertailuna nakkaan Laguna yhtiön, sen suhteen odottaisin ensin kansallista ja Eurooppalaista rahaa estradille.

Huomattava osa ihmisistä tekee työtä nimenomaan kasvun eteen: he tuottavat tavaroita ja palveluita, joilla tuotanto ja kulutus saadaan yhtä suuremmaksi. Toisaalta juuri nämä tavarat vähentävät ihmistyön tarvetta tuotannossa, joten kasvun työllisyysvaikutus ei ole yksiselitteinen edes tavanomaisen taloustieteen näkökulmasta. Kun taloudellisen kasvun mahdollisuudet ovat tulleet loppumetreille, seurauksena on sekaannus, yksi niistä on valitettavasti sota.

Sota on kokonaisuutta ajatellen aina suuri onnettomuus. Miksi siitä huolimatta jotkut aloittavat sotia? Yksi tärkeä syy on rikkauksien uudelleen jako: tuhoilta säästyneet voimavarat keskittyvät voittajavaltiolle ja sen sotatoimia johtaneelle eliitille. Tapahtuu uusjako. Olemmeko sillä tiellä?

Tässä kohtaa joutuu miettimään, mitkä asiat lopulta ovat ihmiskunnalle tärkeitä. Arvelen, että terveys, ruoka, rakkaus, perhe, toisten huomioiminen, koti, turvallisuus, ihmissuhteet, työ, vapaa-aika, sopivasti sekoitettuna. Talouskasvuprosentit,  no ne ovat lukuja.

31.8.2014

Raija Leppäharju

 

 

Ajankohtaista ja huolestuttavaa

Tervehdys pitkästä aikaa!

Elämme yhä syvenevän laman alla. On kasvava työttömyys, epävakaus koko maailmassa ja mikä pahinta, sodan uhka. Syystäkin huolestuneisuus lisääntyy. Tiedotusvälineet päivästä toiseen suoltavat pääasiassa negatiivisuutta. Tieto tuo tuskaa, ainakin jos asioita ryhtyy pohtimaan syvällisemmin. Nyt tässä ja näissä muissakin kirjoituksessani tuon niistä joitakin esille. Pyydän lukijoiltani kärsivällisyyttä, mutta myös sitä, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia.

Sote -uudistuksesta

Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Käytännössä tätä tehtävää hoitaa valtio ja kunnat yhteistyönä. Kuntien taloudessa em. tehtävät merkitsevät reilusti yli puolta kaikista menoista, ja tämä osuus on kasvamassa. Uusi järjestelmä merkitsee sitä, että sote-palvelut siirrettäisiin kuntien toimivallasta suuriin sote-alueisiin. Nämä suuret sote-alueet toimisivat järjestäjinä ja kunnat maksaisivat.

 Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet heikentyisivät, koska sote-alueen hallinto siirtyisi etäämmäksi. Pienistä kunnista yhden tai kahden edustajan ääni ei juuri kuulu. Mietin mitä merkitystä olisi perustuslain 14 §:llä, jonka mukaan ”Julkisen vallan tehtävä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.” Saatikka perustuslain 122 §:llä kunnan asukkaiden itsehallinnosta.

Kuulee sanottavan, että elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, onkohan näin?  Pitenevät ruokajonot, lisääntyvä työttömyys, etenkin nuorten, ikääntyvän väestön tuomat haasteet (mm. yksinäisyys) lapsiperheiden ahdinko jne. ovat tätä päivää. Päättäjät loihtovat näitä termejä alati. Mutta mitään ei tapahdu. Muutoksesta puhutaan huolestuneena, mutta silti ollaan rakentamassa suuria sote-alueita.  Sosiaalitoimi on lähipalvelua, yksilöllistä tukea ja neuvontaa, mikä vaatii paikallistuntemusta. Terveyskeskuksia, lääkäriasemia ja aluesairaaloita lakkautettaisiin, tätä keskittämistä perustellaan säästöillä. Tilastoihin tai kokemuksiin perustuvaa tietoa taloudellisista säästöistä ei ole. Kärsijät ja maksajat ovat, ikävä kyllä, juuri heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset. Ei, näin ei pitäisi olla, eikös yhteiskunnan pitäisi olla juuri heikompiosaisten puolella!
Kaikille kuuluu ihmisarvoinen elämä. Sotiemme jälkeen maamme hyvinvointi rakennettiin työllä, emmekö nyt osaa sitä arvostaa, emmekö nyt kaikessa viisaudessamme osaa sitä vaalia?

Yrittäjyyden näkökulmasta katsottuna on vaarana, että koko sosiaali- ja terveydenhuolto on julkisyhteisöillä monopolina. Jokainen ymmärtänee, miten hinnoittelu sitten tapahtuu? Palveluseteleiden käyttömahdollisuus on tulevassa säädännössä oltava pakollisena. Kansalaisten tulee saada itse päättää, mistä hakee apua hammashoitoon, jne.

 

31.8.2014

Raija Leppäharju