MENESTYJISTÄ
Kuka on
menestyjä? Onko se urheilija, joka juoksee nopeimmin, hyppää pisimmälle, onko
se rahasta pullisteleva pohatta, onko se jonkun tavoitteen saavuttanut, onko se
henkilö, joka on itsensä kanssa ”sinut” ja rakentanut elämäänsä siten, kuten on
toivonutkin.
Arvoja,
joita tavoitellaan, on monenlaisia, kuten mitä ihmisiäkin. Onneksi. Erilaisuus
on rikkautta. Nyt talousennusteet ovat sitä luokkaa, että ne tulevat
vaikuttamaan ja vaikeuttamaan menestymistä. On varmaan aika itse kunkin
miettiä, mitkä ovat juuri Sinun, minun, jokaisen erikseen ja yhdessä, niitä
tärkeimpiä arvoja.
Tämä
johdannoksi paikkakunnallamme nyt paljon keskustelua aiheuttaneeseen lukion
sijoitukseen valtakunnallisessa vertailussa, ja vertailussa naapurikuntien
lukioiden sijoituksiin. Lukion
suorittaminen yleissivistävänä ”opinajona” on kunnioitettavaa ja haluankin
onnitella kaikkia valkolakin saaneita, ja kaikkia muitakin valmistuneita, sekä
tavoitteensa saavuttaneita opiskelijoita yleensäkin.
Jatko-opintojen suhteen on merkitystä sillä,
miten lukion opinnot ja kirjoitukset on suoritettu. Korkeakouluihin on yhä vaikeampaa päästä.
Nuorelle on varmaan tosi koskettavaa, jos jatko-opiskelupaikkaa ei heti saa.
Toivon, että meiltä pääsee jokainen haluamaansa jatko-opintopaikkaan.
Mutta jatkoa
ajatellen, on syytä tarkastella ja pohtia, miltä osin ja miten
toimintatapoja/toimintamalleja voisi muuttaa. Oltaisiin menestyjinä ykkösenä
niin opiskelijan kannalta katsottuna, kuin lukion sijoitusvertailussakin!
Tavoitteen asettaminen ja sitä kohti määrätietoinen kulkeminen kun on
mielestäni ainoa tie.
Tällöin
itselleni tuli seuraavia ajatuksia:
Olisiko syytä asettaa korkeammat kriteerit
lukioon pääsemiseksi, olisiko ala-aste opetukseen lisättävä jotain, mitä
mahdollistaa opetussuunnitelmat, olisiko ”kymppiluokka” tarpeellinen. Toisaalta
näillä on kääntöpuolensakin. Miksi ei lapsen anneta olla lapsi, eikä pienestä
pitäen vaadita yhä enemmän, eikö kaikkien pitäisi kenties päästä ylioppilaaksi.
Ei ole syytä
arvostella ketään, eikä mitään tahoja tuloksesta. Siihen keskusteluun en
osallistu. Arvostelen pikemminkin järjestelmää, sitä kun on helppo kritisoida,
eihän sillä ole kasvoja. Aikoinaan siirryttiin ns. vapaaseen kasvatukseen.
Oliko muutokset oikeasuuntaisia. Lienee tutkimatta. Itselleni aikanaan
opetettiin tervehtimään opettajia ja vanhempia henkilöitä. En tiedä onko tätä
opetusta vielä olemassa.
Mikä
vaikutus tällä nettiaikakaudella on (hyvää, huonoa), yleisellä ja ainaisella
median negatiivisella uutisoinnilla; lamasta loihtominen, työttömyyden
lisääntymisestä, sodista ym. Ei ne ainakaan mieltä ylennä, ei nuoren, nuorten
lapsiperheiden, eikä kenenkään muunkaan. Vaikka, se onkin monilta osin
faktatietoa, joista nuortenkin toisaalta tulee tietää. Mutta liika on liikaa!
En usko
että, pyhäjärviset nuoret ovat yhtään sen huonompi oppisempia, kuin muutkaan
nuoret. Päinvastoin, meillä on hieno ja aktiivinen nuoriso. Meidän on vaan
yhteisesti löydettävä radat, mistä kulkea.
Asenne
tunnolliseen opiskeluun vaatii ”investointeja”. En tarkoita opiskeluvälineitä,
vaan vastuunoton merkityksen korostamista omasta elämästä. Tätä varten ja tätä
kannustamaan meidän kaikkien on panostettava. Tunnollisen opiskelun ja tulevaan
elämään valmistautuminen edellyttää opiskelun merkityksen korostamista. Tällöin
oma perhe, kouluyhteisö ja me kaikki voimme ja pitää siihen osallistua. Nuorten
ja nuorten lapsiperheiden kuuleminen, ajatustenvaihto ja keskustelut olisi
mielestäni erittäin tärkeitä.
Tulevaa
elämää varten on hyvä, sanoisinpa erittäin tärkeää, että lukiolainen kesälomilla
hankkii työtä – huom! lomaakin pitää viettää. Tähän panostukseen kaupungin
pitää satsata enemmän (poikii kyllä takaisin). Kaupunki avittaisi hieman
yrityksiä, myöntämällä pienen korvauksen siitä, että yritysten on mahdollista
ottaa nuoria 2-3 kolmeksi viikoksi oppimaan työelämän aakkosia. (Ei Aapisesta,
vaan oikeasti). Yritys voisi maksaa osan palkasta ja kaupunki osan.
Yhteistyössä tätä panostusta. Lyhyetkin
työjaksot avartavat nuorten elämänkatsomusta ja antaa opiskeluun motivaatiota!
Näin uskoisin ja olen kokemuksesta nähnyt.
Meillä on
aivan liikaa alle 27 vuotiaita nuoria etsivä nuorisotyössä. Heidän opiskelunsa
on syystä tai toisesta keskeytynyt, tai eivät ole saaneet opiskelupaikkaa. Me
ikääntyvien ihmisten Pyhäjärvi tarvitsemme näitä nuoria. Tällöin onnistuneella,
tavoitteellisella elinkeinopolitiikalla on tärkeä merkitys. Meille on saatava
yrittäjyyttä ja sitä kautta töitä. Yrittäjäyhdistys jätti kaupungille oman
elinkeinopoliittisen ohjelman, joka on nähtävissä Pyhäjärven Yrittäjät ry:n kotisivuilta.
Valitettavasti sitä ei sellaisenaan hyväksytty.
Itse oli v.
76-80 kaupallisten aineiden opettajana. Tuolloin oli kymppiluokka. Kokemukset
siitä olivat hyviä. Moni nuori ei 9-luokan jälkeen tiennyt vielä mihin lähteä.
Moni heistä jo jouluun mennessä oli selkiinnyttänyt tavoitteensa. Samoin jäi
mieleen, kuinka he ”kasvoivat” jo tuon puolen lukukauden aikana. Tässä mielessä
kannatan kernaasti oppivelvollisuusiän nostamista.
Lopuksi:
Kari Suomalaista siteeraten: Olkaa rikkaita, terveitä, hyväntuulisia ja eteviä,
niin elämä sujuu paljon paremmin. Voin yhtyä tuohon, mutta sana rikkaus pitää
käsittää muunakin rikkautena, kuin rahana.
HYVÄÄ KESÄN
JATKOA!
jk. olen
kirjoittanut tämän kesäkuussa, joten aikamuodoissa voi olla virheitä, mutta
asian sisältö on varmaankin aina ajankohtainen
Onnittelut Kihuset tapahtumassa palkituille! Olette kaikki ansainneet huomionosoituksen, jonka saitte!
raija
