Kunnat, hyvinvointiyhteiskunnan peruspilari

Osa 2 Pohdiskelua tulevaisuudesta, suurista muutoksista

Näillä näkymin Suomen hallinto ja palvelurakenne tulee muuttumaan valtavasti. Vuoden 2019 alusta, nyt kuntien järjestämisvastuulla oleva sosiaali- ja terveydenhuolto, siirtynee itsehallintoalueille. Itsehallintoalue rakentuisi maakuntavetoiseksi. Laki astuisi voimaan vuoden 2017 alusta. Itsehallintoalue (sote-alue) vastaisi palveluiden tuottamisesta. Uudistus tulisi muuttamaan valtionosuuslakia ja verotusta koskevia säännöksiä. Samoin uudistus tulee muuttamaan lukuisia muita lakeja. Kuntayhtyvät tultaneen purkamaan. Meillä se koskee Peruspalvelukuntayhtymä Selännettä. Seuraako siitä sitten myöhemmin se, että kuntia yhdistetään?

 Palvelurakenneuudistusta perustellaan sillä, että se kaventaisi ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, sekä  kalliita kustannuksia. Uudistuksen sanotaan tukevan myös aluehallinnon uudistusta. Edelleen uudistusta perustellaan sillä, että se vahvistaisi perustason palveluita ja turvaisi palveluiden nopean saatavuuden. Onkohan näin?

Miten sitten kunnallishallintoa tulisi kehittää, että se voisi parhaalla mahdollisella tavalla tukea suomalaisen yhteiskunnan kehitystä? Kaiketi sote uudistuksellakin sitä tavoitellaan. Tarvitaanko kuntia enää?

 Toimiva kunnallishallinto on ollut joka tapauksessa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilari. Mikäli sote etenee maakuntamallin pohjalle, mitä jää kunnille, varsinkin kun sinne ollaan tuuppaassa muitakin tehtäviä, kuten palo ja pelastustoimi. Todettakoon, että valtio on siirtänyt kuntien tehtäväksi viimeisen 20 vuoden aikana merkittävästi tehtäviä, ja toisaalta se on lisännyt kontrollia siitä, miten tehtävät toteutetaan.

 On syntynyt uusia toimintamalleja; kuntien yhteistyötä ja kuntaliitoksia. Samaan aikaan ne ovat kuitenkin vaikuttaneet kuntien rooliin korostaen hyvinvointipalveluiden merkitystä.

Miten kuntakoon kasvu sitten vaikuttaisi. Kuntakoon kasvu vaikuttaa identiteetti- ja demokratiatehtävään kielteisesti muuttamalla kunnan ja kuntalaisten välistä suhdetta. Pienempi kuntakoko tukee demokratia, perinteiden ja identiteetin kaltaisia arvoja. Ihmiset tuntevat päätöksentekijät ja kunnalla on yhteisöllistä merkitystä.

Suuremmat kunnat tai ylhäältä ohjatut suuret palvelurakenteet eivät mielestäni välttämättä johda parempiin palveluihin, suurempaan tehokkuuteen, saatikka julkisen talouden säästöihin. Voi käydä myös päinvastoin.  En ole onnistunut näkemään, että näin olisi käynyt. Paras-lain piti tuoda säästöjä. Tulikohan niitä? Väitän, ei missään kuntayhtymässä. Tosin, eihän noita vertailulaskelmia rohkene tehdä, kuin muutamat harvat paikkakunnat. Suuret palvelurakenteet johtavat siihen, että palveluita keskitetään, pienten kuntien asukkaat eivät pysty valvomaan etujaan, koska niillä ei ole painoarvoa. Ero kaupunkikeskuksissa ja maaseudulla asuvien palvelujen välillä kasvaa. Kuntakoon suurentuessa tai palveluita yli kunnallistettaessa paikallinen hallinto irtaantuu, eikä lähidemokratia toteudu, varsinkaan, jos maakuntavaalit toteutetaan listavaaleina.

Jotta kunnat voisivat toimia merkittävinä demokratian, elinvoiman ja palvelujen tekijöinä, on pidettävä huolta kuntien kyvystä luoda ja ylläpitää elinvoimaa ja kehittää entistä tehokkaampia lähipalveluiden järjestämistapoja, Kuntien on samalla voitava ohjata ja säännellä palveluiden järjestämistä, sekä tuettava kuntalaisten aktiivisuutta, osallistumista ja paikallista uudistumista. Nämä eivät ole vaihtoehtoisia, vaan välttämättömiä. Tämä on välttämätöntä tiedostaa myös meillä Pyhäjärvellä.

Kuntien tehtävät tulee painottua asukkaiden valintojen toteuttamiseen, kuntalaisten edun valvomiseen sekä palveluista ja elinvoimasta huolehtimiseen.

Kunnallisen itsehallinnon vahvistaminen tuottaa paikallisiin voimiin, ideoihin ja aloitteellisuuteen perustuvaa kasvua ja uudistumista. Kiinnostus paikalliseen politiikkaan ja osallistumiseen kasvaa. Kunnat voivat hyödyntää paikallista osaamista, tietoa ja keskittyä tärkeinä kokemiin asioihin.

Uuden luominen on mahdotonta jatkuvien konfliktien ja tempoilevan päätöksenteon ilmapiirissä.

Valtion ja kuntien yhteistyö on tärkeä, vaikkakin näkökulma on erilainen. Yhteistä on se, että kummankin taho on sama: toiminta Suomen ja kansalaisten parhaaksi. Kunnissa se edellyttää paikallisista lähtökohdista ja tarpeista tehtävää työtä. Valtion tehtävä on katsoa ja johtaa kokonaisuutta. Kuntalaisten kannalta toimivat palvelut, elinvoimainen alue, toimiva avoin ja rehellinen demokratia edellyttää tähänastista parempaa yhteistyötä.

Kuntauudistamisen epäonnistumisessa on ollut vinoutunut kuntakäsitys. Kunnat on nähty lähinnä palvelukoneena ja kulueränä. Todellisuudessa kunnat ovat sosiaalista rakennetta koossapitävä voima, yhteisöjen toimi-alustoja ja elinvoiman generaattoreita.

Kaikesta huolimatta kuntien perustehtävät tulevaisuudessa tulevat muuttumaan. Onko se eteenpäin menoa vai mitä?  Eroja syntyy maakuntien keskuskaupunkien ja muiden kuntien välillä. Kunnallishallinto ei voi toimia kunnolla, jos sillä ei ole riittävästi vapautta päättää tehtävistään ja niiden järjestämistavoista.

Raija Leppäharju

kaupunginvaltuutettu

Pyhäjärvi 9.1.2015

AJATUKSIA VUODEN 2016 ALUSSA

 

Osa 1 Vuoden 2016 ajatuksia

Taas on vuosi vierähtänyt, mihin se menikään, mitä sain aikaiseksi? Tyypillisiä kysymyksiä, joita varmaan itse kukin on mielessään ajatellut. Edellinen ja edelliset vuodet ovat joka tapauksessa ajallisesti takanapäin. Tekoja mitkä on tehty, ei saa pyyhekummillakaan tekemättömäksi. Mutta, mitä on jäänyt tekemättä, mitä olisi voinut tehdä toisin, siihen on, jos Luoja suo, vielä meillä mahdollisuutemme. Jokainen meistä elää oman elämämme, ei joku meidän puolestamme.

Selänne mietteitä

Peruspalvelukuntayhtymä Selänteen osuus on yli 60 % kaupungin menoista, hieman vajaa 26 milj. euroa. Tein valtuustossa 26.2.2015 § 26 aloitteen, jossa toivoin tehtävän vertailulaskelmia eri vaihtoehdoista. Huom! vertailulaskelmia. Tähänkään päivään mennessä aloitteelle ei ole tehty mitään. Olen pettynyt. Sen sijaan hallitus on asettanut Sote-työryhmän, johon ihme ja kumma, jopa minut on nimetty, tuli yllätyksenä.  Lähiaikoina teen ratkaisuni em. työryhmän jäsenyyteni suhteen. Katson, että toimikunnan olisi pitänyt/pitää toimia avoimesti, ja että tehtävään olisi kuulunut laajempi sotea koskeva selvitys, sisältäen myös aloitteessa esittämäni vaihtoehdot. On järjetöntä ettei eri vaihtoehtoja selvitetä, ja tuoda ne sitten valtuuston päätettäväksi.  No, johdossahan on vain yhteen suuntaan katsovat.  Olisi erittäin tärkeää lähteä ”ruohonjuuri” tasolta. Mitä palveluita pyhäjärviset haluaa/tarvitsee, miten ne halutaan järjestettävän, kustannusvertailut jne. Kaupungin taloutta varten on asetettu taloustoimikunta. (itse en kuulu). Näiden toimikuntien jäseninä on pääasiassa  kaupunginhallituksen jäseniä. Samat ihmiset eri pöydän ääressä.  Piiri pieni pyörii.

Iltakoulua ei joulukuussa ollut, koska valtuustonpuheenjohtajaa Sarkkista ei suostunut kutsumaan sitä koolle! Sen olisi pitänyt olla avoin Sote keskustelu. No ,hänellä lienee asiat kunnossa. Joka tapauksessa kuntalaisilla on oikeus parhaaseen mahdolliseen palveluiden saatavuuteen, ja niistä ei meidän kaupungissa ole keskusteltu/tiedotettu riittävän avoimesti.  Samoin päättäjien tulisi kuulla henkilöitä, jotka toimivat kotihoidossa, laitoksissa jne. eli työntekijöitä ilman että on pelko ”potkuista”.  

Rahaa, rahaa

Rinnevaaralle maksettiin hänelle kuuluva palkka. Nyt tämän vuoden alusta 7 kk:n palkka ja sitten johtajuussopimuksen mukainen vuoden palkka. KHO:n päätöksen mukaan hänellä oli virka kaupunkiimme. Meillä on ollut kuitenkin kaksi kaupunginjohtajaa, ja näin myös jatkuu, koska Veikko Tikkanen tulee takaisin. Aloittanut nyt tammikuun alussa. Samanaikaisesti maksetaan palkkaa tekemättömästä työstä myös Rinnevaaralle. Kokonaisuutena,  todetusta työsyrjinnästä huolimatta kaupunkimme maksaa käytännössä yli 40 kuukauden ajalta kahdelle kaupunginjohtajalle palkkaa. Tämä ruma ja paikkakuntamme mainetta pahasti mustamaalannut episodi maksaa n. 1 milj. euroa. Olen sanonut sen ennenkin, se ei kuulu veronmaksajien maksettavaksi! Ei, vaikka jotkut iloitsevat, että halvallahan tuosta päästiin eroon. Näiden iloitsevien soisi keräävän kolehtia verovarojen kompensoimiseksi. Jokaista pyhäjärvistä kohden se tekisi noin 180,- euroa. Pankit avaavat varmaan mielellään tilin!

Ja niiden, jotka syyttävät A.Liuskan ja allekirjoittaneen hallitusta tästä, pitää perehtyä pöytäkirjoihin ja eri oikeuslaitosten päätöksiin. Virkavapauspäätös todettiin täysin lailliseksi. Mutta, virkaan paluun estämisestä onkin jo muunlaisia päätöksiä, joiden hinta on noin 1 milj. euroa.

Raija Leppäharju

kaupunginvaltuutettu, Pyhäjärvi 9.1.2015