Elämme yhä
syvenevän laman alla. On kasvava työttömyys, epävakaus koko maailmassa ja mikä pahinta, sodan uhka. Syystäkin huolestuneisuus lisääntyy. Tiedotusvälineet
päivästä toiseen suoltavat pääasiassa negatiivisuutta. Tieto tuo tuskaa,
ainakin jos asioita ryhtyy pohtimaan syvällisemmin. Nyt tässä ja näissä muissakin kirjoituksessani
tuon niistä joitakin esille. Pyydän lukijoiltani kärsivällisyyttä, mutta myös
sitä, että kirjoitukseni herättävät ajatuksia.
Sote -uudistuksesta
Perustuslain
mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut.
Käytännössä tätä tehtävää hoitaa valtio ja kunnat yhteistyönä. Kuntien
taloudessa em. tehtävät merkitsevät reilusti yli puolta kaikista menoista, ja
tämä osuus on kasvamassa. Uusi järjestelmä merkitsee sitä, että sote-palvelut
siirrettäisiin kuntien toimivallasta suuriin sote-alueisiin. Nämä suuret
sote-alueet toimisivat järjestäjinä ja kunnat maksaisivat.
Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet
heikentyisivät, koska sote-alueen hallinto siirtyisi etäämmäksi. Pienistä
kunnista yhden tai kahden edustajan ääni ei juuri kuulu. Mietin mitä merkitystä
olisi perustuslain 14 §:llä, jonka mukaan ”Julkisen vallan tehtävä on edistää
yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa
häntä itseään koskevaan päätöksentekoon.” Saatikka perustuslain 122 §:llä
kunnan asukkaiden itsehallinnosta.
Kuulee
sanottavan, että elämme hyvinvointiyhteiskunnassa, onkohan näin? Pitenevät ruokajonot, lisääntyvä työttömyys,
etenkin nuorten, ikääntyvän väestön tuomat haasteet (mm. yksinäisyys) lapsiperheiden
ahdinko jne. ovat tätä päivää. Päättäjät loihtovat näitä termejä alati. Mutta
mitään ei tapahdu. Muutoksesta puhutaan huolestuneena, mutta silti ollaan
rakentamassa suuria sote-alueita. Sosiaalitoimi
on lähipalvelua, yksilöllistä tukea ja neuvontaa, mikä vaatii
paikallistuntemusta. Terveyskeskuksia, lääkäriasemia ja aluesairaaloita
lakkautettaisiin, tätä keskittämistä perustellaan säästöillä. Tilastoihin tai kokemuksiin
perustuvaa tietoa taloudellisista säästöistä ei ole. Kärsijät ja maksajat ovat,
ikävä kyllä, juuri heikoimmassa asemassa olevat kansalaiset. Ei, näin ei
pitäisi olla, eikös yhteiskunnan pitäisi olla juuri heikompiosaisten puolella!Kaikille kuuluu ihmisarvoinen elämä. Sotiemme jälkeen maamme hyvinvointi rakennettiin työllä, emmekö nyt osaa sitä arvostaa, emmekö nyt kaikessa viisaudessamme osaa sitä vaalia?
Yrittäjyyden
näkökulmasta katsottuna on vaarana, että koko sosiaali- ja terveydenhuolto on julkisyhteisöillä
monopolina. Jokainen ymmärtänee, miten hinnoittelu sitten tapahtuu? Palveluseteleiden
käyttömahdollisuus on tulevassa säädännössä oltava pakollisena. Kansalaisten
tulee saada itse päättää, mistä hakee apua hammashoitoon, jne.
31.8.2014
Raija Leppäharju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti