Pelonsekaisin tuntein

 

Pelonsekaisin tuntein

Varsinkin nykyisin, kun herään, ensimmäiseksi tulee luettua uutisotsakkeita, jotka ovat täynnä ei toivottavaa luettavaa. Sotaa, liikekannallepanoa, pakotteita, uhkakuvia ruoan riittävyyteen, koronaa ja hoitoalan lakkoa jne.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan, ja siellä tapahtuvat siviilien tapot ovat järkyttävää luettavaa. Euroopan ja sen valtioiden olisi luullut olevan sivistynyt ja yhteistyöhön kykenevä maanosa. Venäjä kokee länsi-integraation uhaksi etupiiriajattelulleen. Vahva valtiosuvereniteetti ja valtiollisen koskemattomuuden periaate Euroopassa on järkkynyt totaalisesti.

Meneillään oleva sota merkitsee Euroopalle, koko maailmalle ja Suomelle täysin uudenlaista maailmaa. Luottamus Venäjään on mennyt. Liikekannallepano merkitsee sodan jatkumista ja raaistumista. Ovatko pakotteet ainoa keino rauhan saavuttamiseksi? Eivät varmaankaan. Sota loppuu sotimalla, ei sekään ole ratkaisu. Ratkaisua on haettava diblomatian kautta.

Venäjän ja Ukrainan kasvattama vilja yhdessä muodostavat noin 25-30 % maapallon vientiviljasta. Euroopan maille viennin tyrehtyminen ei liene välitön ongelma, mutta muodostaa kyllä haasteen. Energian osalta sen sijaan Suomi ei ole niin riippuvainen, kuin muu Eurooppa. Ruokatuotannossa Suomi ja koko muu Eu-alue ovat kuitenkin yhdessä suhteessa riippuvaisia, nimittäin Venäjän maakaasusta, jota tarvitaan lannoitteiden valmistuksessa. Tässä mielessä Suomen tulee korvata kaasun tuonti toisaalta. Lannoitteita tarvitaan ruoan tuottamiseen, mihin hintaan, jää nähtäväksi?

Maatalouden kannattavuus on romahtanut. Suomen tulee huolehtia kaikissa olosuhteissa ruoan riittävyys maassamme. Tällöin suorat tuet tuotantoon ovat yksi keino helpottaa maatalouksia. Pellot on saatava tuotantoon! En voi ymmärtää EU:n erilaisia tukimuotoja. Esim. viherkesanto tuki on sellainen, että maanviljelijä on velvoitettu kerran kesässä niittämään heinän, ja se pitää jättää pellolle. Miksei sitä saa ottaa lehmien rehuksi? Suojavyöhykenurmista, jotka sijaitsevat vesistöjen läheisyydessä, pitää ottaa yksi sato talteen, ja niitä ei saa lannoittaa. Toki ne vaikuttavat vesistöjen rehevöitymisiin, mutta vähentävät satoa merkittävästi. Turpeen käyttöön oton kieltäminen, täyttä hulluutta. Onneksi siihen on tulossa muutoksia.

Koronaa ja sen eri variaatioita on edelleen paljon. Sairaalat ylikuormituksella, hoitohenkilöstö väsynyt ja heitä on liian vähän. Ymmärrän täysin meneillään olevaa lakkoa ja heidän vaatimuksia. Palkat pitää saada sellaisiksi, että perustuslain mukainen terveydenhoito ja sosiaalipalvelut ovat turvatut kaikille kansalaisille!

Kaikkinensa toivon, että tässä hetkessä Suomen tulee katsoa sisäänpäin. Maamme turvallisuuteen liittyvät asiat, kansalaisten ruokahuolto, ja sotepalvelut kokonaisuudessaan ovat asioita, joihin pitää panostaa, ja jotka on laitettava ykkösasioiksi. Ilmastonmuutoksen torjuminen, jota kutsutaan myös sukupolvet ylittäväksi ihmisoikeusloukkaukseksi, on globaalinen ja tärkeä. Ruoan omavaraisuus, on tällä hetkellä vieläkin tärkeämpää.

Valtiojohto ja eduskunta päättävät aikanaan Natoasiasta, toivottavasti yksimielisesti.

Pyhäjärvi 5.4.2022

Raija Leppäharju

kaupunginvaltuutettu

TULEVAISUUDEN KUNTA

 

TULEVAISUUDEN KUNTA

 

Valtiovarainministeriön julkaisussa tulevaisuuden kuntien skenaarioista ja visioista 2030 on kuntien tulevaisuutta käsitelty laajasti. Toimintaympäristöt muuttuvat, mutta kunnan rooli osana julkisen hallinnon kokonaisuutta säilyy vahvana. Teknologian, elämäntapojen ja väestörakenteeseen liittyvät muutokset puhumattakaan globaalisesti toimivasta taloudesta, johtavat muutoksiin. Miten tulevaisuuden kunta vastaa muutoksiin? Väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ovat tulevaisuuden kunnan tärkeimpiä perustehtäviä.  Myös sivistyspalvelut edistävät asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia.  Tasa-arvoinen koulutus, opetus ja harrastusmahdollisuudet korostuvat. Kunnat toimivat erilaisissa toimintaympäristöissä, tulevaisuuden kunnan menestystä määrittää kyky uudistua ja uudistaa toimintaansa. Keskiössä ovat monenlaiset kumppanuudet, yhdessä tekeminen ja vuorovaikutus eri toimijoiden, kuten järjestöjen, elinkeinoelämän, kansalaisyhteiskunnan ja kuntalaisten kanssa.

Uudistuminen ja yhteistyö perustuvat vahvaan tahtotilaan. Kuntalaiset sitoutuvat uudistumiskykyisen kunnan toimintaan, jos kunta tarjoaa mahdollisuuksia vaikuttamiseen. Edellytyksenä on avoin, monikanavainen ja läpinäkyvä viestintä.

Jos kunnan uudistumiskyky ja halu on pieni, se on passiivinen toimija ja käpertyy sisäänpäin. Tällöin kehitetään lähinnä vain omia palveluja. Keskitytään vain totuttuihin toimintatapoihin. Menestyjiä ovat kunnat, jotka ovat rohkeita, eivät tyydy helppoihin ratkaisuihin, vaan uudistavat rooliaan omista lähtökohdistaan eri toimijoiden kanssa etupainotteisesti.

Julkaisussa kunnat jaetaan neljään kategoriaan, innostuneet kunnat, ratkaisuja etsivät, laiskat ja lannistuneet kunnat. Mihin Pyhäjärvi kuuluu ja haluaa kuulua? Tänä aikana Pyhäjärven on tavoiteltava vähintään ratkaisuja etsivään kuntaan. Kaksi viimeistä uhkaa itsenäisyyttämme. Ratkaisuja on nyt haettava uudistamisen kautta. Tärkeää on, että löytäisimme yhteisen tahtotilan, joka on ”juostava” kokoon pikaisesti. Pitää löytää suunta ja ajatus siitä, mihin kunta tähtää. Hyvinvointiin, laadukkaisiin sivistyspalveluihin, luontoon ja turvallisuuteen liittyvät asiat ovat tärkeimpiä. Avoimesti saatavilla oleva tieto ja asukas- sekä asiakaslähtöisyys houkuttelevat osallistumaan joustavin tavoin kunnan toimintaan ja palveluiden keittämiseen yhdessä nuorten kuntalaisten kanssa.  Se vaatii vilpitöntä avoimuutta ja kanssakäymistä. Vaikka valtiovalta ja globaalisaatio asettavat omat tehtävänsä kunnille, päätösvalta on kuitenkin ihmisten arkeen vaikuttavissa asioissa pitkälti kunnissa.  Kunta muodostuu sen asukkaista, huolehditaan siis siitä, että olemme se ratkaisuja hakeva kunta, ja siitä kohti innostuneeseen kuntaan!

Raija Leppäharju

Agenda 2030 -kestävä kehitys

 

Agenda 2030-kestävä kehitys

Mielenkiinnolla lueskelin YK:n jäsenvaltioiden v. 2015 sopimaa kestävän kehityksen toimintaohjelmaa ja tavoitteita, jotka ohjaavat kestävän kehityksen edistämistä vuosina 2016-2030. Niiden pyrkimyksenä on poistaa äärimmäinen köyhyys maailmasta ja turvata hyvinvointi ympäristölle kestävällä tavalla. Toimintaohjelma ja tavoitteet koskevat koko maailmaa, mutta ensisijainen vastuu on valtioilla. Kestävää kehitystä on kuvattu siten, että seuraavilla sukupolvilla olisi yhtä hyvät tai paremmat olot maapallolla, kuin nyt. Maailmanlaajuisen pandemian velloessa kansakuntia, on kestävää kehitystä tavoitteineen hyvinkin ajankohtaista tarkastella.

Kestävän kehitys pitää sisällään 17 eri tavoitetta. Niitä ovat mm. saavuttaa ruokaturva, edistää kestävää maataloutta, taata tasa-arvoinen ja laadukas koulutus, varmistaa veden saanti ja kestävä käyttö, sekä taata turvalliset ja kestävät kaupungit, sekä asuin yhdyskunnat. Nämä ovat tavoitteita, joita voidaan pääsääntöisesti edistää valtion taholta. Jos luonto horjuu, horjuvat terveyden ohella myös muut ihmiselämän peruspilarit: ruoka, vesi ja ilma. Koronan myötä olemme heränneet näkemään luonnon uudella tavalla. Kunnioitus luontoa kohtaan on kasvanut. Kun rajoituksia on päällä, ihmiset ryntäävät metsiin, luontopoluille ja rannoille.

Talouden seisahtuminen yhdessä globaalin pandemian kanssa, ovat koronakriisi isoimmista huolenaiheista. Eu:n elvytyspaketilla pyritään saamaan vauhtia talouden tukemiseen. Vauhdissa talouksien tukemiseen paniikkinappula päällä, mitä tapahtuu? Edistämmekö, vai hidastammeko ekologista jälleenrakentamista koronan jälkeen? Tehdäänkö sittenkin ratkaisuja, jotka eivät tue kestävää kehitystä?

Kuntien rooli

Paitsi valtioilla, kunnilla on myös keskeinen rooli kestävän kehityksen osalla tavoitteiden edistämisessä. Tulevaisuuden kestävä kunta ottaa ihmisen, ympäristön, talouden ja teknologian huomioon tasavertaisesti ja samanaikaisesti kaikessa kunnan suunnittelussa, budjetoinnissa, päätöksenteossa ja toiminnassa.

Kunnat siten kytkeytyvät suoraan kestävän kehityksen tavoitteiden laajaan kirjoon esimerkiksi koulutuksen, hoivan, puhtaan veden, energian, jätehuollon ja kestävän liikenteen järjestämisessä. Suomen kuntien vahvuudet ovat koulutus ja osaaminen sekä, paikallisdemokratiat ja osallistumisen mahdollisuudet. Sosiaalista kestävyyttä kunnat voivat edistää mm. parantamalla työllisyyttä, tarjoamalla palveluita ja vähentämällä syrjäytymistä. Taloudellisen kestävyyden varmistamiseksi kunnilla on käytössä sopeutumiskeinoja, talouden tulee olla tasapainossa, digitalisaatio, toimintatapojen uudistaminen. Päätöksenteko tulee aina perustua pitkäjänteiseen ajatteluun.

Kestävä kunta turvaa nykyisille ja tuleville sukupolville hyvän elämän mahdollisuudet tasavertaisesti. Taloudellinen toiminta sopeutetaan luonnon reunaehtoihin samalla kun tuetaan asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Sosiaalisen kestävyyden ytimenä on yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja osallisuus, joita kunnat toteuttavat omassa toiminnassaan.

Kuntastrategian päivitys nyt tänä aikana tuo haasteita, mutta on varmasti innostavaa. Se on hyvä laatia rauhassa, sekä yhteistyössä eri tahojen kanssa. Tärkeää on, että kestävän kehityksen tavoitteet ovat laadinnassa läsnä. Kuulee sanottavan, että meidän pitäisi pian päästä normaaliin elämään. Ajattelisin, että on syytä puhua, uudesta normaalista elämästä, jossa tulevilla sukupolvilla on mahdollista hyvään elämään tasavertaisesti.

Valitettavasti joutuu miettimään, voimmeko enää koskaan pitää raaka-aineiden, ja siten tiettyjen kriittisten tuotteiden saatavuutta itsestäänselvyytenä?

Pyhäjärvi 16.3.2021                   Raija Leppäharju